Junamatkailu Afrikassa

Matkamme Tansaniaan oli alkamassa. Olimme edellisenä iltana sopineet Ceasarin kanssa, että kävelisimme Livingstoniasta alas mini-bussille. Kävelyä oli edessä 10km, onneksi suurimmaksi osaksi kuitenkin alamäkeä. Majoituspaikan omistaja oli edellisenä päivänä kertonut meille, että matkalla oli aikaisemmin tapahtunut muutamia ryöstöjä, mutta koska meitä oli kolme olisimme luultavasti ihan turvassa. Noin kahden tunnin kävelyn jälkeen olimme päässeet alas, ilman minkäänlaisia ongelmia(lukuunottamatta kipeitä jalkoja). Kävelymatkalla näimme rikkinäisen auton keskellä tietä, joten autolla kukaan ei olisi päässyt kulkemaan alas asti. Hyvä vaan, että olimme valinneet kävelyn. 

Alhaalla löysimme heti minibussin ja pääsimme kaikki kolme sen kyytiin. Parin tunnin jälkeen olimme päässeet Karongaan, mistä menisimme rajan yli Tansaniaan. Ennen kuin otimme minibussin rajalle, kävimme vaihtamassa rahaa Tansanian valuuttaan ja tekemässä pieniä ruokaostoksia, koska edessä olisi todennäköisesti pitkä päivä. Pääsimme rajan yli nopeasti ja ongelmitta, meidän Etelä-Korealaisen uuden tuttavuuden takia. Olimme maksamassa viisumia 100 dollarin setelillä, kun rajavirkailija tiskin takana ei yhtäkkiä suostunut ottamaan seteliä. Seteli oli nimittäin vähän revennyt sivusta. Ceasar oli ystävällinen ja oli heti ojentamassa meille 100 dollarin seteliä, jotta saisimme molemmat viisumin. Ongelma oli ratkaistu ja pääsimme jatkamaan matkaa Tansaaniaan. Hetken käveltyämme löysimme bussin joka oli lähdössä kaupunkiin, nimeltä Mbeya. Olimme päättäneet, että yöpyisimme siellä, ennen kuin jatkaisimme matkaa kahdestaan Zanzibaariin.

 

Bussimatka Mbeyaan kesti yli kolme tuntia ja toisin kun bussikuski oli luvannut, emme päässeet hotellille asti, vaan meidät jätettiin jonkinlaiselle bussiasemalle. Oli pakko vielä ottaa minibussi keskustaan, jotta pääsisimme hotellille. Ceasar suuttui aika lailla huijauksesta ja vaati kuskia maksamaan minibussin kuljettajalle, jotta pääsisimme perille asti. Ulkona oli jo pimeä ja bussiasemat eivät tietenkään ole maailman paras paikka hengailla pimellä. Lopulta kuski suostui maksamaan minibussin kuljettajalle ja pääsimme jatkamaan matkaa keskustaan. Noin puolen tunnin jälkeen olimme perillä Mbeyan keskustassa. 

Ensivaikutelma ei todellakaan ollut hyvä kaupungista. Olimme tottuneita Malawin rentoon meininkiin ja ystävällisiin ihmisiin. Ihmiset olivat erittäin hyökkääviä, suorastaan kiinni käsivarressa ja halusivat viedä meidät heidän näyttämille hotelleille. Tästä kaikesta joutuisi maksamaan jos lähtisi heidän mukaan. Yritimme selittää, että kyllä itse löydämme hotellille. Monet kuitenkin edelleen seurasivat meitä ja yrittivät tehdä parhaansa jotta saisivat meidät hotelleille. Hotelli johon olimme ajatteleet mennä oli tietenkin täynnä. Mies hotellista näytti meille samalta kadulta toista hotellia. Päätimme jäädä kyseiseen hotelliin, kun olimme saaneet hinnan tingittyä puoleen pyydetystä hinnasta. Onneksi tingimme koska hotelli ei todellakaan ollut parhaimmasta päästä:D Tajusimme vasta jälkikäteen, että ensimmäisessä hotellissa luultavasti olisi ollut huoneita mutta kyseinen mies hotellilla, oli luultavasti toisen hotellin pikku ”apuri”, jonka avulla yrittivät saada enemmän asiakkaita. Emme nimittäin nähneet mitään henkilökuntaa ensimmäisen hotellin respassa, joka olisi todennut, että paikka oli täynnä. 

Onneksi olimme Korealaisen ystävämme seurassa, koska hänen takia tajusimme, että Tansania oli ihan erilainen maa Malawiin verrattuna. Riivaajia oli paljon enemmän ja he olivat paljon aggressiivisempia. Ihmiset huijaavat enemmän ja yrittävät jokaisesta asiasta saada rahaa itselleen. Ilman hänen tietämystä ja asennetta olisimme varmasti menettäneet paljon enemmän rahaa. Välillä on kyllä hyvä matkustaa paljon kokeneemman reissaajan kanssa:D

Seuraavana päivänä tarkoituksena oli, että jatkaisimme matkaa Mbeyasta Dar Es Salamiin bussilla tai junalla. Välimatkaa oli noin 900km, joten edessä oli pitkä matka kumman kulkuneuvoista valitsimmekin. Olimme koko ajan kallistumassa enemmän junaan päin. Junamatka kestäisi arvoidusti noin 22 tuntia. Siellä olisi paremmat mahdollisuudet nukkua, syödä ja käydä vessassa kuin bussilla matkustaessa. Matka bussilla oli vähän lyhyempi, noin 16-18 tuntia.  

Elimme tietysti siinä toivossa, että tämä päivä sujuisi paremmin kun edellinen ilta oli ollut. Emme tietenkään olleet ottaneet huomioon, että kyseinen päivä oli pyhäpäivä Tansaniassa. Tämä laittoi heti alkuun mutkia suunnitelmiimme, koska juna ei kulkenut pyhäpäivänä. Olimme jo siinä vaiheessa päättäneet kaikki kolme, että kulkisimme junalla Dar Es Salaamiin, joten oli vain jäätävä Mbeyaan pariksi päiväksi, kunnes juna taas kulkisi normaalisti. 

   

Mbeyasta huomasi, ettei se ollut mikään turistikaupunki. Oli vaikea löytää minkäänlaista paikkaa mistä sai aamiaista ja ravintoloita taisimme löytää vain 2-3. Nekin löytyi vasta tuntien etsimisen jälkeen huomioonottaen että Mbeyan populaatio on noin puoli miljoonaa ihmistä. . Päädyimme myös vaihtamaan hotellia meidän ensimmäiseen vaihtoehtoon, josta tällä kertaa löytyi huone, joka myös oli paljon parempi kuin edellisessä hotellissa. Vaikka Mbeya kaupunkina ei ollut kiinnostavimmasta päästä, meillä kuitenkin oli hauskaa. Korealainen ystävämme oli nimittäin hyvä viihdyttäjä:D

Seuraavan aamun suunnitelma oli, että menisisimme aamulla juna-asemalle ja katsoisimme saisimmeko liput junaan, joka lähtisi Dar Es Salaamin samana päivänä. Juna kulki nimittäin vain pari kertaa viikossa ja oli suositeltavaa ostaa liput monta päivää etukäteen, että varmasti saisi paikan. Onneksi saimme liput junaan ja vielä ensimmäiseen luokaan, missä oli toivomamme pedit. Luksusta voiko sanoa (tai niin me luulimme). Juna-asemalla tapasimme tutun Australialaisen miehen, jonka olimme jo aikaisemmin tavanneet Malawissa, samassa majoituspaikassa missä olimme yöpyneet Nkhata Bayssa. Hän oli myös lähdössä Dar Es Salaamiin ja oli vielä hyvällä tuurilla samassa hytissä poikien kanssa:D Junan hyteissä naisten ja miesten piti olla erillään, joten itse pääsin samaan koppiin Tansanialaisten mammojen ja  heidän lapsien kanssa:D
 

Illalla noin kello yhdeksän aikaan juna lähti vihdoin liikkeelle, noin neljä tuntia myöhässä aikataulusta. Olimme Simon kanssa toivoneet, että olisimme Dar Es Salaamista päässeet heti lähtemään Zanzibaarille, Dar Es Salaamin ”vaarallisen” maineen takia. Se sai kyllä vain jäädä haaveeksi, kun olimme jo näin paljon myöhässä aikataulusta. Junassa ei pystynyt nukkumaan kunnolla, koska se pomppi niin paljon ja teki yhtäkkisiä hätäjarrutuksia, että sängystä meinasi pudota. Puhumattakaan vessasta, joka oli aivan järkyttävässä kunnossa. 

Tazara junan liput:D

Maisemat junasta. Kuljimme kansallispuistojen läpi, matkalla näimme mm. kirahveja, antilooppeja ja apinoita.

Poikien sviitti. Simolla oli syntymäpäivä junassa, taisi olla yksi pahimmista...:D

Synttärisankari väsyneenä huonosti nukutun yön jälkeen

Seuraava päivä meni hengaillessa ja kirjaa lukien. Olimme laskeneet, että olisimme joskus myöhään illalla Dar Es Salaamissa. Illalla noin kello 21.00 juna pysähtyi. Luulimme ensiksi, että kyseessä oli tavallinen pysähdys. Mutta kun juna ei ollut liikkunut melkein tuntiin, meille ilmoitettiin huonolla englannilla, että jonkinlainen onnettomuus oli sattunut ja että he yrittivät saada paikan korjattua niin nopeasti kuin mahdollista. Minkäänlaisesta aikataulusta emme saaneet tietoa. Kolmen tunnin jälkeen mitään liikehdintää ei vieläkään ollut tapahtunut ja junasta oli katkaistu sähköt. Oli ensimmäinen kerta tämän matkan aikana, kun oikeeasti alkoi ottamaan päähän. Oikeastaan kaikki ärsytti. Epätietoisuus kaikesta ja milloin pääsisimme jatkamaan matkaa. Oli likainen olo, junan pedissä nukkumisen jälkeen. Ei ollut mahdollisuutta peseytyä missään jne. Oli vain käytävä nukkumaan ja toivoa, että juna lähtisi liikkeelle yön aikana.

Heräsimme joskus viiden jälkeen aamulla ja totesimme, että olimme vielä samassa pisteessä. Joku kertoi meille, että edessä oleva silta oli rikki ja että sen takia emme voineet jatkaa matkaa eilen. Korjaajat olivat tulossa töihin, mutta kukaan ei tiennyt milloin. Hetken pähkäilyn jälkeen päätimme kaikki neljä poistua junasta ja jatkaa matkaa minibussilla. Olimme kuitenkin jo aika lähellä Dar Es Salaamia. Matkaa sinne oli vain 70-80km. Kävelimme lähellä olevaan pieneen kylään ja löysimme sieltä melko nopeasti minibussin, jolla pääsimme vähän isompaan kaupunkiin. Siellä vaihdoimme bussiin, joka vei meidät Dar Es Salaamiin asti. Kun vihdoin pääsimme Dar Es Salaamiin ja olimme jo kerenneet haaveilla ihanasta suihkusta ja aamiaisesta, kuulimme että kaupungin keskustaan oli vielä matkaa yli puoli tuntia. Oli hirveä ruuhka-aika, joten matka kestäisi luultavasti pidempään. Päädyimme ottamaan jaetun taksin, koska minibussilla olisi kestänyt paljon pidempään. Kaikilla oli hirveä nälkä ja tarve suihkuun, niin nopeampi vaihtoehto oli meille parempi.

Junaseikkailun jälkeen, onnemme oli kääntymässä ja saimme huoneet toivomastamme hostellista. Pääsimme vihdoin suihkuun (kylmään kylläkin), eipä se siinä vaiheessa yhtään haitannut. Junaseikkailu oli onneksi ohi. Emme kyllä ihan ensimmäisenä olleet ajatelleet, että junassa tulisi vietettyä yli 36 tuntia.